Kävelen kaupungilla ja välitän rakkauden energiaa. Katselen ihmisiä silmiin. Näin olen toiminut jo useampana päivänä. Yhteyden tunne on todella voimakas. Jotkut havahtuvat, harvat katsovat silmiin. Lähes kaikki kääntävät katseensa. Poikkeuksiakin löytyy: kerjäläiset, rappioalkoholistit, mielenterveyspotilaat ja nuoret kauniit naiset. Helsinginkadun lippakioskin edessä punakeltaisella sementtiporsaalla istuu rappiolle luiskahtanut sänkinen mies. Hänellä on päällään ikivanha ruskea nahkatakki joka on lian tummentama. Hän vastaa katseeseen. Kontakti syntyy välittömästi. Huomioimme toisemme. En kävele ohitse itseeni sulkeutuneena. Olen valmis kohtaamaan uuden ihmisen ja niin on hänkin. Ei tarvita muuta. Istun miehen viereen. Hän tarjoaa huikkaa pullostaan. Hymyilemme. Hänen lian tahrimissa kasvoissaan vilkkuvat iloiset silmät. Pidämme aidosti toisistamme. Mies kertoo pitkästä juomaputkestaan ja korostaa käyttävänsä ainoastaan viinaa. Minä kuuntelen. Pidän kättä hänen olallaan. Se tuntuu l