Keskustelu Ville N:n kanssa
”Kaiken avain on siis hiljainen mieli? Päästit vain ajattelusta irti ja siinä kaikki? Arvaan, että tarkoitat tällä pakonomaista yrittämistä verrattuna rentoon irtipäästämiseen?” Jokaisella on oma tiensä. Minun tieni on ollut hyvin pitkä, kymmeniä vuosia. En vieläkään aina ole täysin tietoinen ja tässä hetkessä. Egoni on ollut hyvin vahva ja ovela. Välillä se tekee temppujaan, tunnistan sen vain helpommin kuin aikaisemmin. Tunteeni eivät enää hallitse minua. Voin kokea rauhaa ja autuutta vaikka koen samanaikaisesti tunteita jotka aikaisemmin koin epämiellyttäviksi. Kärsimys on poissa. ”Kirjoitit edellisessä merkinnässäsi, että ensin yritit hiljentää mielesi pakottamalla, jonka jälkeen luovuit yrittämisestä. Tähän jälkimmäiseen sisältyy silti pieni, rento ponnistus, eikö? ” Kaikenlainen ponnistelu, yrittäminen ja vastustaminen lisäävät vastustettavan ajatuksen tai tunteen voimaa. ”Ainakin mun kohdalla kaiken ponnistuksen ja täten läsnäolon puute johtaa sumeaan mieleen ja automaattiseen a