Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2009.
Kuva
Huomaan että ryhdyttyäni kirjoittamaan ”henkimaailman” jutuista, osa lukijoistani menetti kiinnostuksensa syystä tai toisesta. Se ei ole mikään yllätys. Olisin todennäköisesti toiminut samalla tavalla ennen kuin sain omakohtaisia kokemuksia tietoisuuden eri tiloista ja todellisuuden monikerroksisesta luonteesta. Ennen näitä kokemuksia maailmankuvani pohjautui vain puhtaaseen järkeen ja ”tieteelliseen maailmankatsomukseen”. On myös ihmisiä joilla on voimakas Raamattuun pohjautuva näkemys. Heitä kuvailemani tapahtumat saattavat jopa pelottaa. * Viime syksynä osallistuin Spiritualistisessa seurassa ryhmään, jossa teimme erilaisia mielikuvaharjoituksia. Eräässä tehtävä oli sanoa mikä puu tuli mieleen tarkasteltavasta henkilöstä. Minua katsonut nainen sanoi että tuon hänen mieleensä vaahteran. Teimme myös meditaation jossa kuvittelimme kulkevamme upeassa puutarhassa. Jatkoimme matkaamme metsään. Siellä näimme eläimen joka antoi lahjan jolla oli erityinen merkitys. Näin oravan jolla oli käpä
Kuva
Toinen tapaus: Pääsen yksityisistuntoon Spiritualistisessa Seurassa. Meedio sanoo näkevänsä harmaatukkaisen ja ryhdikkään miehen seisomassa vierelläni. Mies kirjoittaa vihreälle liitutaululle kauniilla käsialalla. Hän on ollut opettajani kauan aikaa sitten. Kerron, etten muista kansakoulusta ketään sellaista. Useimmat opettajistani olivat naisia. Meedio sanoo, että ehkä henkilö tulee myöhemmin mieleeni. Joskus siihen saattaa mennä viikkojakin. Meedio kertoo opettajan kertovan tapahtumasta jossa olen kaatunut ja mahdollisesti loukannut polveni. Tuolloin opettaja oli huomannut erikoislaatuni, sen etten jollakin tavalla kuulunut joukkoon, olin muita herkempi. Samassa tapahtuma ja opettaja tulevat mieleeni. Muistan, kuinka Kulosaaressa asuessamme olimme luokkani kanssa hiihtämässä Korkeasaaressa. Olin kaatunut ja siteeni oli irronnut. Jäin muista jälkeen. Jouduin kävelemään koululle. Itkin, olin paniikissa. Matkalla takaisin kouluun tapasin kyseisen opettajan urheilukentällä toisen luokan
Kuva
Henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on ollut minulle vaikeaa. Siksi kirjoitin pitkään teoreettisia juttuja. En tarkoita, etten olisi kokenut kuten kirjoitin. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä. Olen aina halunnut kokea asiat henkilökohtaisesti. Tai en aina, mutta maailmankuvani romahtamisesta lähtien. Usko, käsitykset ja määritelmät ilman kokemusta jäävät ilmaan roikkumaan. Ennemmin tai myöhemmin usko ja todellisuus törmäävät toisiinsa. Se on ollut minunkin läksyni. Kun törmäys on tarpeeksi voimakas, saatan oppia jotakin. Olen tarvinnut monta kolausta, monta potkua persuksiini. Nykyisin koen kokemani kriisit tärkeänä osana kehitysprosessiani ja osaan siksi olla niistä kiitollinen. Egoni on rakentanut erilaisia järjestelmiä. Se on määritellyt rajat joitten sisällä se haluaa mi
Kuva
Seuraava tapaaminen: Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G Tervetuloa! Aika: 17.10. klo 15–18.
Kuva
Minulla oli pitkään paha olo. En oikein tiennyt mistä se johtui. Nyt kun olen saanut asioihin perspektiiviä, ymmärrän että olin ennen kaikkea turhautunut. Kaikki mitä näin ympärilläni vaikutti turhanpäiväiseltä. Tuntui omituiselta että niin moni oli innoissaan asioista joita itse pidin merkityksettöminä. Ei tekniikan kehitys, uudet tuotteet, muoti, televisiosarjat, koko kaupallisen kulttuurimme tuonut elämääni mitään sellaista joka todella olisi tuntunut tärkeältä. Ihmiskunnan kriisi heijastui suoraan omaan henkiseen tilaani. Luopuminen on vaikeaa jos ei tiedä mitä voi saada tilalle. On ymmärrettävää että takerruin vanhaan niin kauan kun en muusta tiennyt. Pidin itsestään selvinä vallantavoittelua, vertailua, kilpailua jne, kaikkea sitä mikä johtaa henkiseen umpikujaan, ekokatastrofiin ja sivilisaation romahdukseen. Kokemusteni pohjalta havaitsin että mikään ei ole itsestään selvää. Opittu voi olla harhaa. Tietoisuuden laajetessa kaikki ilmenee uudessa muodossa ja uudella tavalla. Kun
Kuva
80-luvun alkupuolella harrastin vuosien ajan meditaatiota eri muodoissaan. Havaitsin yhteneväisyyksiä buddhalaisuuden ja shamanismin välillä. Tuolloin irtauduin myös ruumiistani Carlos Castanedan opettamien menetelmien avulla. Kokemus oli ainutlaatuinen, suorastaan ylimaallinen, eikä sitä kannata edes yrittää sanoin kuvailla. Halusin lopettaa sisäisen dialogin. Pystyin olemaan joitakin hetkiä ilman käsitteellistä ajattelua, mutta pian painostava tuonne esti sisäisen hiljaisuuden jatkumisen. Kuten aikaisemmin ja myöhemmin niin monessa muussakin asiassa suorituskeskeisyydestä oli pelkää haittaa. * Joskus 90-luvun alussa mennessäni aamulla vessaan, vatsassani ja koko olemuksessani oli tunne, jota en kykene tarkemmin määrittelemään. Kuulin oven takaa voimakkaan kumahduksen. Pesukoneen kylkeen oli lentänyt jokin esine kovalla voimalla. Avasin oven ja huomasin hammasharjan lattialla pesukoneen edessä. Ymmärsin, että hammasharjan paiskautumisella ja omalla energiallani oli keskinäinen yhteys.